Phuuh!

Otsikko kertoo huokauksesta. Kerttu tuossa taannoin kommentoi, että meillä sattuu ja tapahtuu, niin kyllä taas on riittänyt äksöniä. Viikonlopuksi suuntasimme reissuun isännän kotikonnuille ja sunnuntaina kotimatkalla Elmeri aloitti oksentelun. Se jatkui kotona ja yötä myöten, ja yhdeltä aloitti Jalmari ja isäntä kohta siihen perään. Omassa mahassa kupli ja kouristeli, mutta ei onneksi sen kummempaa. Yö meni vuorotellen poikain astioita tyhjennellessä ja välillä torkuin ilmapatjalla poikain huoneessa. Ensin koitin yöpaitasillani nukkua, mutta viluhan siinä tuli. Kiskoin siis collegehousut, hupparin ja villasukat takaisin päälleni :) Elmerillä tauti oli rajuimpana, lämpöä oli maanantaina ja aamusta vielä oksenteli. Poika nukahti itsekseen päiväunille olkkariin raahatulle patjalle. Jalmari sen sijaan ei nukkunut ja oli ihmeen virkeä jo maanantaina, kun me muut vielä makoilimme. Edelleen pientä kouristelua tuntuu mahassa silloin tällöin, mutta helpottamaan päin.

Kaiken hyvän lisäksi hoitotäti soitti maanantaina, että hoitokaverilla oli todettu kihomato. Siinä hetkessä en asiaa oikein sisäistänyt, mutta iltapäivästä soitin terveysasemalle, aiheuttaako se jotain toimia meillä. Kyllä vaan, koko perhe matokuurille ja kaikki mahdolliset tekstiilit pesuun tai ainakin tuuletukseen. Käsipesua joka välissä ja peppupesua aamuin illoin. Veikkaan, ettei meillä tartuntaa ole, mutta mistä näistä tietää. Parempi pelata varman päälle. Ja kuitenkin oli poikain petivaatteet pestävä oksujen takia niin samallahan tuo meni. Kahden viikon päästä pitää kuuri uusia.

Että semmosta tällä kertaa...

PS. Lankahamsterikuu alkaa sunnuntaina, mitähän sitä oikein alottais uutta? Tarkoitus on neuloa omasta varastosta mahdollisimman paljon pois kuukauden aikana, eikä uutta lankaa saa ostaa itselle. Toisia saa lahjoa ja itse saa ottaa lankalahjoja vastaan. Ja työn saa aloittaa vasta helmikuun eka päivä, vaikka jotain sääligrammoja voi anoa ufojen valmistumisesta. Hmm...