torstaina, toukokuuta 28, 2009

Kunhan höpöttelen

Eipä ole aikoihin ollut aikaa istua alas turisemaan kuulumisia. Olen viettänyt lomaa tämän viikon, hetken hengähdys ennen kesäpestin alkua. Maanantai kului Lumi-huivia viimeistellessä, tiistai kouluhommien kimpussa ja eilinen Elmerin kanssa silmäpolilla. Nyt pojat ovat hoitotädin kanssa lettukesteillä ja huomisen ovat kanssani kotona. Kotihommaa ois vaikka kuinka paljon, mutta mistä sitä oikein alottais?

Jalmarinkin kanssa kävimme silmäpolilla 30.4. Näkö on parantunut huimasti, mutta silmien välillä olevan 3 yksikön eron vuoksi aloitettiin hänelläkin peittohoito 2h/pvä 4 pvä/vko. Syksyllä kontrolliin. Elmerilläkin oli parannus ollut huimaa ja peittohoitoa vähennetään! 4 h/pvä ja 4pvä/vko entisen 6 h ja 5 pvä sijaan! Jee! Syksyllä myös kontrolli, laitettiin toive ylös, että ajat olisivat samalla kertaa. Elmeriltä tutkitaan seuraavalla kerralla linssien vahvuuksien oikeellisuus ja laitetaan laajentavat tipat. Reippaita poikia ovat olleet molemmat lääkärireissuilla.

Eilen oli ihana kohtaaminen silmäpolin leikkihuoneessa. Huoneeseen tuli ilmeisesti äiti ja isoäiti vauvan ja isomman pojan kanssa. Isommalla pojalla oli joko kehitysvamma tai liikuntavamma, sillä hän ei kävellyt, vaikka oli isompi kuin meidän Jalmari (102 cm). Hän kurkki minua kauempaa ennen lääkärille menoamme ja kun tulimme takaisin, hän hiissasi itsensä luokseni ja kurkotti käsillä minua kohti. Minä otin kiinni ja poika nousi seisomaan. Voi sitä silmien loistetta ja hymyä :) Mummo kiiruhti tilanteeseen:"Ai sinäkin olet lähdössä mukaan vai? Meidän kuule pitää vielä käydä tuolla näytillä ennen kuin voidaan mennä." Koitin pojalle jutustella, mutten saanu vastausta. Mummo otti pojan kiinni ja minä autoin Elmeriä takin kanssa. Kun Elmeri laittoi ovea kiinni, poika vielä kurkki oven raosta peräämme.

Poikien hoitokuvioita on pitänyt mietiskellä, kun hoitotäti jää lokakuulla eläkkeelle eikä enää aloita perhepäivähoitoryhmää. Mietimme, olisiko helpompaa aloittaa päiväkodissa syksyllä, kun Jalmari aloittaa eskarin vuoden päästä. Kunnan päiväkoti on kuitenkin täynnä, samoin yhtenä vaihtoehtona pohtimamme ryhmis, joten päätimme ottaa perhepäivähoidon paikan vastaan. Paikka on ennestään tuttu, pojat olivat siellä varahoidossa keväällä. Tuntuu itsestä, että tämä on kuitenkin paras ratkaisu poikiemme kohdalla.

Elmerin maha on viime aikoina käyttäytynyt miten milloinkin. Hänellä on vauvana todettu vilja-allergia ja viime syksynä kokeilimme hänelle kauraa todeten sen sopivaksi. Kevään mittaan on vatsa ollut välillä ok, välillä poika ravaa vessassa monta kertaa illassa, porisee mahaansa ja peppu punoittaa. Kävimme asiasta lääkärillä ja tänään on soittoaika, miten edetään jatkossa. Tökkii asiassa se, ettei altistusta viety loppuun silloin vauva-aikana, kun vehnästä seurasi viikon altistuksesta kahden viikon itkut. Uusi lääkäri tahtoi silti tilata paperit lastenpolilta ja tänään kuullaan, miten toimitaan jatkossa. Ottaa päähän jo valmiiksi koko tyyppi. Lääkäreitäkin on näemmä moneen junaan, ja olen vielä hitaastilämpiävää tyyppiä. Ja kun koko ajan on tähän asti ollut sama omalääkäri, joka on hoitanut ihan kaiken, tuntuu tympeältä kun lääkäri vaihtuu ja kaikki pitää selittää aasta. Usch, olkaahan hengessä mukana.

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

Sny pulkassa

Tänään saavutti viimeinen pakettini Marjutin, jota olen kevään mittaan lahjonut. Näemmä olen unohtanut kuvata pakettini, joten linkitän Marjutin blogiin :) Marjutin ilmoittautumisesta luin, miten mukava olisi saada jotain itselle tehtyä, kun omat tuotokset pääosin päätyvät muiden käyttöön. Päätin siis toteuttaa lapaset ja huivin ja kyselinkin ensimmäisessä kortissa ensimmäisessä paketissa mieluisia malleja. Lähetin vähän paksumpaa lankaa, kun ohuita lankoja löytyy kuulemma varastoista. Kun lueskelin Marjutin esittämiä mallimieltymyksiä ajattelin, että meillähän on hyvin samantyyppinen maku, ja kun Ullaneule ilmestyi keväällä, Lumi-malli kolahti heti.

Maaliskuulla Marjut vietti synttäreitä ja muistin häntä pellavalangalla, heijastimella ja suklaatilla. Tuota lankaa ajattelin sillä, kun se on vähän erilaista eikä sitä varmaan tule ostettua varastoon. Ja tuo väri sopi vadelmanpunaiseen lempiväriin. Voi myös olla, että olen bongannut ihastelevan kommenttisi Kipakan blogista, joka olisi antanut vinkkiä, mutten ole ihan 100 % varma :)

Huhtikuulla valmistuivat lapaset. Kirja oli kirjastosta lainassa ja nimi oli "Tee itse kauniit neuleet". Ihastuin tuohon malliin, joka oli kirjassa toteutettuna violetilla ja valkoisella (siinä oli muitakin kivoja malleja). Langaksi valitsin 30 v lahjasta jääneen oranssin alpakan ja sille kaveriksi hain Poppelista luonnonvalkoista. Se näytti paremmalta oranssin rinnalta kuin täysin valkoinen. Lisäksi maistiaisia valkoisesta teestä, kun Marjut ei juo kahvia. Miltäs ne muuten maistui?

Ohje: Sinivalkoiset lapaset kirjasta Tee itse kauniit neuleet
Lanka: Drops Alpaca oranssi ja luonnonvalkoinen
Puikot: 2,5 mm
Kulutus: 59 g
Koko: S/M-kokoinen käsi
Muuta: Peukalo ei ole ihan ohjeen mukainen, sillä siinäkin pitäisi olla tasaiset raidat. Mutta ihan kiva minusta noinkin.

Toukokuun pakettiin aloitin jo maaliskuulla työharjoittelun aikaan Lumi-huivin ja maanantaina se valmistui, viimeisenä postituspäivänä. Onneksi sekä Marjut että emo olivat myötämielisiä myöhästymiselle, joten tässäpä tämä ihanuus:

Ohje: Lumi
Lanka: Kitten Mohair
Puikot: 5 mm ja 80 cm pyörö
Kulutus:163 g
Koko: n. 97 cm x 151 cm

Laitoin loppukerän matkaan ja lisäksi muumimamma-mukin ja myöhästymisen takia Drops Alpacaa 2 kerää herkullisen vadelmanpunaisena (tätä pitää hakea itellekin ainakin huivillinen, ellei jopa takillinen... :) ) extrana. Olen aiemmilla kierroksilla laittanut viimeiseen pakettiin paikallisia herkkuja, mutta valitettavasti tällä kertaa ne jäivät budjetin ulkopuolelle :( Seuraavalla kertaa sitten ;)

torstaina, toukokuuta 21, 2009

Toukosnyy

Toivoin, että tänään olisi paistellut aurinko. Olisivat langat päässeet arvoisiinsa kuviin. Eilen siis tulla tupsahti sähköpostiin seurantakoodi, jonka heti tarkistin ja ilokseni huomasin paketin odottavan minua postissa. Päivällisen päälle valjastin koiran lenkkiä varten ja kipaisimme hakemaan paketin. Jännitti, kun ei sny ollut laittanu omaa nimeään lähettäjäksi. Osuisiko epäilyni oikeaan?? Ja tällainen se paketti sitten oli:

Kuvasta muuten puuttuu iso pussi M&M's karkkeja, unohdin sen piiloonsa :) Maistellaan sitä sitten karkkipäivänä lauantaina. Eli huikea määrä lankaa ja ohjeita! Harmi, ettei ajattelemasi oman käden tuotos ehtinyt matkaan. Itsekin täällä taistelen aikaa vastaan, ehtiikö omalle snyylleni aikomani juttu valmiiksi... Mutta siis, 2 vyyhtiä ihanaa Knit Picksin Shadowta, väriltään Midnight eikä ollenkaan niin musta kuin kuva antaa ymmärtää. Siinä risteilee mustaa, mariininsinistä ja tumman vihreää. Tästä tulee selkeästi jotain dramaattista :) 4 kerää Classic yarns soft luxia, josta voisi tulla bolero tai huivi tms, lanka on ihanan pehmoista (64 % extra fine merino wool, 10 % angora, 24 % nylon, 2 % metallic fibre) ja metallikuitu tuo kivan säväyksen langalle. Näiden lisäksi vielä vyyhti O-woolia, luomulankaa, 50 % merinoa ja 50 % puuvillaa, ihanan pehmoista mutta jämäkän oloista lankaa. Eikä siinä vielä kaikki! 6 kivaa ohjetta tulostettuna sekä hauska kirja "It itches". En ole vielä perehtynyt näihin vilkaisua pidemmälle, mutta hyviltä vaikuttivat kaikki ohjeet ja kirja mitä mainioimmalta huumoripläjäykseltä. Semmosta vielä mietin, että olisiko mahdollista saada noita ohjeita myös PDFinä? Tässä vielä kuvaa huivilangasta, en tiedä saatteko yhtään parempaa käsitystä :)Sitten kortissa lukee, että varmaan arvaan, kenestä on kyse ja tule visiitille. Hmm... No, minä epäilen vahvasti Tiinaa Tiinan tuunauksista. Huhtikuun sny-paketissa ollut kortti vastasi käsialaltaan kovasti tässä arvontavoitossa olleen kortin käsialaa ja jo ennemmin sähköposteillessamme tuli sellainen olo, että joku tutumpi on kyseessä. Korjaa, jos olen väärässä :) Olet ollut ihan huippukiva sny, kuinka tässä osaa enää ollakaan ilman kuukausittaista pakettia? Suuret kiitokset kuluneesta keväästä!

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Oooo!

Viimeisten koulutöiden lomasta pikaisesti hehkutan:



Äitienpäivän alla Talutin huhuili Ravelryssä, olisiko kellään nöttöstä tumman sinistä 7 veljestä-lankaa. Omasta lankakasastani sattui löytymään kokonainen kerä kyseistä väriä, joten lähetin hänelle 30 g nöttösen kämmekkäiden loppuunsaattamiseksi. Ja tällaisen vastalahjan sain! Upea vironvillavyyhti herkullisen värisenä! Nam! Kiitokset Talutin!

tiistaina, toukokuuta 12, 2009

Äitienpäivänä 2009

Äitienpäivänä kaksi pientä miestä suorastaan tärisi innosta. Sipinää, hihitystä ja kikatusta kuului ennen kuin tultiin herättelemään. Minua lahjottiin upeilla korteilla ja kynäpurkeilla sekä upealla taululla!

Jalmarin kortti oikealla, Elmerin vasemmalla. Jalmarin kortissa luki: "Minä tykkään antaa äidille kukkia. Kukat ovat kivoja. Minä kasvatan niitä. Äiti tykkää kaikista väreistä." Ja Elmerillä näin: "Äiti tykkää keittää aina ruokaa, mutta joskus se tekee muutakin. Leikitään piiloleikkiä. Jalmarikin leikkii. Tomu etsii. Äitikin leikkii. Kaikkihan siihen pääsee." :)

Jalmarin kynäpurkki. "Tai voi sinne muutakin laittaa" kuului ohjeistus.

Elmerin Kynäpurkki. Kummassakin purkissa on 3 kukkaa sekä "timantteja" eli sellaisia timanttitarroja.

Elmeri oli tehnyt näin hienon liinan. Jalmari oli leikellyt huovasta kuvioita, jotka näköjään jäi kuvaamatta. Pöytähelmiksi taisi nimittää kuvioitaan.

Ja tämä taulu! Jos mulla joskus on työhuone, tämä matkaa sinne. Piirros on lyijykynäpiirros ja tekijä on miehen ystävän tyttöystävä. Yhteystietoja saa kysellä, mikäli joku kiinnostui.

Oma äitienpäivälahja valmistui viime tipassa ja äitini sai Fabel-langasta tehdyt sukkaset. Ohje on tämä ja langan väri tämä. Lähtötohinoissa tosin jäivät punnitsematta ja kuvaamatta, mutta saanen kuvia joskus :)

Ei nyt oikein teksti lennä, kun kuulin 30 v miehen, 5 kk-ikäisen lapsen isän, joutuneen sairaalaan aivoinfarktin takia. Lääkärit eivät ilmeisesti ole antaneet kummoisia ennusteita jaloilleen pääsemisestä, mutta rukoillaanhan hänen puolestaan?

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Elämän helmiä

Olen viikonlopun aikana mietiskellyt paljon. Erityisesti ihmisiä, erityisiä ihmisiä. Sellaisia, joiden kanssa on yhteistä historiaa takana, mutta aktiivinen yhteydenpito on hiipunut, kun elämä on kuljetellut suunnilleen. Silti aina kun kohdataan, on kuin ei olisi koskaan erossa oltukaan. On ihana nähdä ja juttu kulkee. Ja miten haikea on hyvästellä, kun ei tiedä, koska taas kohdataan. Tahtoisin säilöä nämä ihmishelmet omaan taskuuni, jotta saisin kaivaa heidät sieltä esiin aina kun tulee ikävä.

Näitä ajatuksia kirvoitti perjantainen kohtaaminen yhden helmen kanssa. Olin seuraamassa Deep Insightin keikkaa Lutakossa. Bändin rumpaliin olen saanut tutustua rakkaan aviomieheni kautta, heillä on vielä pidempi historia keskenään kuin meidän 10 vuotta. Olen haikeudella muistellut aikoja, jolloin Adelaine-niminen kokoonpano treenaili ja keikkaili ja sain seurata sitä läheltä. Paljon hyviä muistoja :) Muunmuassa se, miten tietää, onko oregano tuoretta :))) Ja monia muita. Ikävä on niin että ihan itkettää!

Hassuja tunnekuohuja.