Silly Licks -blogissa oli haaste, johon oli pakko tarttua.
Terhin postaus on osa
Blog Action Dayn kamppanjaa, mutta itse en ajatellut rekisteröityä sinne. Kirjoitetaan kuitenkin aiheesta, joka on lähellä sydäntäni.
En osaa sanoa sitä, onko vöyhkääminen ilmastonmuutoksesta hyvä vai huono asia. Käsittääkseni maapallolla ovat risteilleet lämpimämmät ja kylmemmät kaudet iän päivän, joten siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Olen kuitenkin huolestunut siitä, mitä maapallosta tulee jäämään jäljelle tuleville sukupolvillemme? Tuntuu, että vähän ollaan heräämässä siihen, ettei luonnonvaroja voida ammentaa miten sattuu "koska me vain voimme". Asiat ovat meillä erityisen pinnalla lasten lainattua kirjastosta
Olipa kerran planeetta maa -nimisen DVD-boksin.
En muista, miten meillä on kotona opetettu näitä asioita, mutta koen kasvaneeni vihreisiin arvoihin: sammutetaan valot ja laitteet kun lähdetään pois huoneesta/kotoa, vettä ei saa tuhlata, pestään vain täysiä koneellisia tiskiä ja pyykkiä, vaatteita laitetaan kiertoon... Osa näistä toimii ihan itsestään, osa ei. Esim. keittiössä ja vessassa palaa joku valo melkein yötä päivää, yöllä pimeyden takia (lapsia pelottaa ja vessa on helpompi löytää kun siellä palaa valo), päivällä se vain jää. Kestovaippoja käytimme molemmilla pojilla pääosin, öisin kertakäyttöisiä. Kuukautiskuppi minulla lojuu hyllyllä (arvontavoitti), en ole uskaltautunut kokeilemaan sitä. Sen sijaan siteet olen vaihtanut kompostoituviin Vuokkosista. Jätteiden lajittelu pitäisi olla parempaa. Se oli niin helppoa kaupungissa asuessa, kun taloyhtiön roskakatos oli ihan vieressä ja siellä kaikki. Omakotitalossa pitäisi olla jossain iso tila, mihin kerätä lasipurkit ja metallipurkit, mistä roudata ne isompina satseina kauemmas kierrätyspisteeseen. Biojäte tulee lajiteltua, meillä on muutaman naapurin kanssa yhteinen astia. Pyykinpesuainetta koitan ostaa mahdollisimman luontoystävällistä ja zeoliititonta. Kuivausrumpu lienee ekologisesti huono ratkaisu (vaatteiden kuluminen?, sähkösyöppö), mutta mielenterveydelleni se on ollut tärkeä, joten siitä en luovu. Suosin kimppakyytejä koulu- ja työmatkoilla, mutta aina ne eivät onnistu. Tuntuu sekin hölmöltä, kun Petäjävedeltä kulkee monia samassa koulussa ja sitten ajetaan peräkanaa kaikki omilla autoilla. Hyi meitä.
Omille pojilleni haluaisin opettaa näitä samoja arvoja. Luontoa pitää säästää ja kunnioittaa. Sitä mitä itsellä on, pitää osata arvostaa, vaikka esim. ruoka ei aina olisikaan herkkuruokaa. Moni ajattelee, ettei yhden tekemisillä ole merkitystä, mutta yksi voi olla esimerkkinä muille ja saada aikaan muutosta ympärillään. Yksikin on merkityksellinen.
Ottakaapa muutkin Terhin haaste vastaan!