"pikkusiili"
Päähahmon täydellinen vastakohta. Pikkusiili on lemmikkisiili ("afrikkalainen kääpiösiili"), joka aina vähän väliä eksyy räyhäävän sukulaisensa tielle. Se on kerrassaan ärsyttävä, positiivinen ja pirteä kiusankappale-piikkipallero. Ja ällöttävän söpö!
Tämä viikko on ollut täynnä tapahtumia. Maanantaina saimme vieraaksemme tulevan isän eli mieheni siskon avokin. Tiistaina 13.34 maailmaan saateltiin keisarinleikkauksella tyttövauva, 3,5 kg. Neiti hotaisi lapsivettä synnytyksessä, joten joutui majailemaan teholla eiliseen asti. Tuore isä lähti eilen käymään kotopuolessa, joten viimeisimmät tilannetiedot ovat saamatta (kävi siis meillä olemassa 3 yötä). Kaikki siis ok. Ihana oli seurata näin läheltä tapahtumia. Herkistyi muistelemaan omia synnytyksiä, tunnelmia ennen ja jälkeen jne. Toivon paljon enkeleitä ja siunausta tuoreen perheen elämään :) Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. (kuva: Keijun Kuvamaailma)
Tässäpä viimeisimmät tuotokset. Hahtuvalapaset odottavat vielä huovutusta, Ailit ovat lahja. Lapaskuun tavoite tuli saavutettua, kun omat hahtuvatumput valmistuivat. Kaupanpäällisinä tuli tehtyä Ailin lapaset Tsetseniaan ja ystävälle lahjaksi. Ailit mustaa Nallea ja turkoosi-sinikirjavaa Nalle coloria ja puikkoina taisi olla 3,5 mm bambut, hahtuvatumput Piikun hahtuvaa valkoista ja pinkkiä 4 mm bambuilla.
Mukava oli lapastella porukalla! Paljon kivoja ideoita, kirjolapaset alkoivat houkutella ja erityisen onnellinen olen edellisen postauksen ohjeesta, jota olen koittanut metsästellä. Näitä pitää päästä testaamaan :)
Viime viikko tuli stressattua eilistä Alfa-kurssin päätösjuhlaa. Lupauduin nimittäin pitämään illan puheen ja askartelin kurssilaisten pieniin muistamisiin tulitikkuaskeihin uuden päälliset. Saatiin me ohjaajatkin samanlaiset pussukat, pitäisikin ottaa kuva. Eli tikkuaski, kynttilä ja Elämän siiville -laulukirja, ja pojille karkkiaskit. Illassa oli mukava tunnelma. Itse menin paikalle järjestelyhommiin jo ennemmin ja isäntä tuli poikien kanssa perässä lähempänä kuutta. Juhla aloitettiin juhla-aterialla, mitä mulle ei paljoa uponnut, kun jännitti niiiiiin kovasti. Puhe oli heti alussa, joten pitkään ei tarvinnut jännittää. Jännityksessä moni asia, mitä oli ennemmin mielessä, unohtui, ja 10 min puhe kesti varmaan 5 min, siltä se ainakin itsestä tuntui. Kerroin ensin Alfa-illan rakenteesta, sitten omia ajatuksia alfasta ennen ja jälkeen ja lopuksi puhuin aiheesta "miksi Jeesus?". Loppuilta koostui lauluista, muotinäytös-sketsistä, muistamisten jakamisesta ja kahvittelusta. Suosittelen lämpimästi kaikille Alfa-kurssia! 
Kurssi on tarkoitettu kaikille kristinuskon perusteista kiinnostuneille. Hirmuisen haikea olo. Onko se oikeasti nyt ohi? Nopeasti meni 10 viikkoa, ihan käsittämättömän nopeasti. Uni ei meinannut tulla yöllä millään, kun pyöritteli illan juttuja mielessä. Kiitos kaikille Teille, jotka olitte mukana, jos satutte tänne eksymään :) Ja kiitos ihanasta palautteesta ja rohkaisusta, mitä sain ennen ja jälkeen puheen!
Punnituspäiväkin oli jälleen ja puntari näytti huikeaa lukemaa: - 1,1 kg ja + - 0 cm! Kyllä sitä välillä miettii, että arpooko puntari nuo luvut... mutta nyt alkaa tuntua vaatteissa ja huomaa itse kropassaan muutoksen, kun 5 kiloa on lähtenyt. Vielä 7 kg ois matkaa, mutta hyvässä matkassa jo ollaan!
Toiset samanväriset Ailit valmiina, päättelyä vailla. Kuvaa ei vielä ole, saaja taitaa olla synttärisankari kuun lopulla.
Tässä ensimmäiset tekemäni Ailin lapaset. Tosi mukava ja helppo ohje. Tosin kävipä silleen, että kakkostumpun kohdalla peukalo tuli paria riviä alemmas enkä jaksanut melkein valmista tumppua ruveta purkamaan... Tuleepa sitten kahdet lähes samanlaiset kerralla. Nämä valmistuivat torstaina ja lähtivät perjantaina postin mukana kohti Vienon kammaria ja sitä kautta jotakuta tsetseeniäitiä, joka on menettänyt poikansa sodassa. Valitsin tämän mallin, koska se vaikutti lämpöiseltä ja olen halunnut tämän mallin opetella. Langat ovat mustaa ja turkoosi-sinikirjavaa Nallea. Valitsin nämä värit ajatellen, että sinisenkirjava lanka kuvastaa toivonpilkahduksia ja tulevaisuuden toivoa synkkien ajatusten ja surun keskellä.
Kuva Keijulta. Klikkaamalla sitä pääset lukemaan Jokelan kouluammuskelusta. "Ei tämä voi olla todellista" oli ensiajatukset, samanlainen fiilis kuin Myyrmannin Pommi-iskusta kuullessani. Ihan käsittämätöntä. Osanottoni ja suruvalitteluni ja halaukset kaikille, joilla on omaisia paikalla.
