Kunhan höpöttelen

Eipä ole aikoihin ollut aikaa istua alas turisemaan kuulumisia. Olen viettänyt lomaa tämän viikon, hetken hengähdys ennen kesäpestin alkua. Maanantai kului Lumi-huivia viimeistellessä, tiistai kouluhommien kimpussa ja eilinen Elmerin kanssa silmäpolilla. Nyt pojat ovat hoitotädin kanssa lettukesteillä ja huomisen ovat kanssani kotona. Kotihommaa ois vaikka kuinka paljon, mutta mistä sitä oikein alottais?

Jalmarinkin kanssa kävimme silmäpolilla 30.4. Näkö on parantunut huimasti, mutta silmien välillä olevan 3 yksikön eron vuoksi aloitettiin hänelläkin peittohoito 2h/pvä 4 pvä/vko. Syksyllä kontrolliin. Elmerilläkin oli parannus ollut huimaa ja peittohoitoa vähennetään! 4 h/pvä ja 4pvä/vko entisen 6 h ja 5 pvä sijaan! Jee! Syksyllä myös kontrolli, laitettiin toive ylös, että ajat olisivat samalla kertaa. Elmeriltä tutkitaan seuraavalla kerralla linssien vahvuuksien oikeellisuus ja laitetaan laajentavat tipat. Reippaita poikia ovat olleet molemmat lääkärireissuilla.

Eilen oli ihana kohtaaminen silmäpolin leikkihuoneessa. Huoneeseen tuli ilmeisesti äiti ja isoäiti vauvan ja isomman pojan kanssa. Isommalla pojalla oli joko kehitysvamma tai liikuntavamma, sillä hän ei kävellyt, vaikka oli isompi kuin meidän Jalmari (102 cm). Hän kurkki minua kauempaa ennen lääkärille menoamme ja kun tulimme takaisin, hän hiissasi itsensä luokseni ja kurkotti käsillä minua kohti. Minä otin kiinni ja poika nousi seisomaan. Voi sitä silmien loistetta ja hymyä :) Mummo kiiruhti tilanteeseen:"Ai sinäkin olet lähdössä mukaan vai? Meidän kuule pitää vielä käydä tuolla näytillä ennen kuin voidaan mennä." Koitin pojalle jutustella, mutten saanu vastausta. Mummo otti pojan kiinni ja minä autoin Elmeriä takin kanssa. Kun Elmeri laittoi ovea kiinni, poika vielä kurkki oven raosta peräämme.

Poikien hoitokuvioita on pitänyt mietiskellä, kun hoitotäti jää lokakuulla eläkkeelle eikä enää aloita perhepäivähoitoryhmää. Mietimme, olisiko helpompaa aloittaa päiväkodissa syksyllä, kun Jalmari aloittaa eskarin vuoden päästä. Kunnan päiväkoti on kuitenkin täynnä, samoin yhtenä vaihtoehtona pohtimamme ryhmis, joten päätimme ottaa perhepäivähoidon paikan vastaan. Paikka on ennestään tuttu, pojat olivat siellä varahoidossa keväällä. Tuntuu itsestä, että tämä on kuitenkin paras ratkaisu poikiemme kohdalla.

Elmerin maha on viime aikoina käyttäytynyt miten milloinkin. Hänellä on vauvana todettu vilja-allergia ja viime syksynä kokeilimme hänelle kauraa todeten sen sopivaksi. Kevään mittaan on vatsa ollut välillä ok, välillä poika ravaa vessassa monta kertaa illassa, porisee mahaansa ja peppu punoittaa. Kävimme asiasta lääkärillä ja tänään on soittoaika, miten edetään jatkossa. Tökkii asiassa se, ettei altistusta viety loppuun silloin vauva-aikana, kun vehnästä seurasi viikon altistuksesta kahden viikon itkut. Uusi lääkäri tahtoi silti tilata paperit lastenpolilta ja tänään kuullaan, miten toimitaan jatkossa. Ottaa päähän jo valmiiksi koko tyyppi. Lääkäreitäkin on näemmä moneen junaan, ja olen vielä hitaastilämpiävää tyyppiä. Ja kun koko ajan on tähän asti ollut sama omalääkäri, joka on hoitanut ihan kaiken, tuntuu tympeältä kun lääkäri vaihtuu ja kaikki pitää selittää aasta. Usch, olkaahan hengessä mukana.