Olen viikonlopun aikana mietiskellyt paljon. Erityisesti ihmisiä, erityisiä ihmisiä. Sellaisia, joiden kanssa on yhteistä historiaa takana, mutta aktiivinen yhteydenpito on hiipunut, kun elämä on kuljetellut suunnilleen. Silti aina kun kohdataan, on kuin ei olisi koskaan erossa oltukaan. On ihana nähdä ja juttu kulkee. Ja miten haikea on hyvästellä, kun ei tiedä, koska taas kohdataan. Tahtoisin säilöä nämä ihmishelmet omaan taskuuni, jotta saisin kaivaa heidät sieltä esiin aina kun tulee ikävä.
Näitä ajatuksia kirvoitti perjantainen kohtaaminen yhden helmen kanssa. Olin seuraamassa Deep Insightin keikkaa Lutakossa. Bändin rumpaliin olen saanut tutustua rakkaan aviomieheni kautta, heillä on vielä pidempi historia keskenään kuin meidän 10 vuotta. Olen haikeudella muistellut aikoja, jolloin Adelaine-niminen kokoonpano treenaili ja keikkaili ja sain seurata sitä läheltä. Paljon hyviä muistoja :) Muunmuassa se, miten tietää, onko oregano tuoretta :))) Ja monia muita. Ikävä on niin että ihan itkettää!
Hassuja tunnekuohuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kaunis ajatus tuo ihmishelmi - ja tarkistin heti omat taskuni ja olihan sielläkin niitä...
:)
Lähetä kommentti