keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

Höpöttelyä kirjoista

Viime aikoina on tekeminen painottunut käsitöiden sijasta lukemiseen. Minusta on mukavaa löytää hyvä kirjailija ja kahlata hänen tuotantonsa läpi alusta loppuun. Leena Lehtolaisen kirjat olen kahlannut läpi, ja nyt olen kahlaillut läpi Seppo Jokisen dekkareita (Komisaario Koskinen Tampereelta) ja Liza Marklundin (Annika Bengtzon, toimittaja). Nämä tulee suorastaan ahmittua hotkimalla eikä millään malttaisi jättää kirjaa sivuun. Erityisesti Annika herättää empatioita. Miten voi olla niin solmussa oman itsensä ja ihmissuhteidensa kanssa ja silti olla huippuhyvä työssään? Koskinen taas on perusäijä tutuissa maisemissa Hervannassa. Siellä on tullut vietettyä paljon aikaa sukuloimassa, ja taitaa samalla kadullakin asua Koskinen kuin sukulaiseni silloin. Pidän myös Dan Brownin vauhdikkuudesta kirjojensa tapahtumissa (Da Vinci koodi mm.).

Päätin sivistää itseäni ja tarttua Harry Potter -sarjaan. Ensimmäinen kirja on luettu ja toinen odottaa kaapissa. Tykkäsin, mutten kovin pienille lapsille suosittelisi kirjan pimeiden elementtien vuoksi. Kun ymmärrys kasvaa ja kirjan osaa ottaa hyvänä fantasiana, annan poikien lukea. Pimeyden voimia ja pahuutta on vaikea selittää lapsille, hyvä jos edes itse ymmärtää sitä. Pahuutta kuitenkin on, siitä ei päästä mihinkään. Harryn lukeminen oli ehkä ahmimisen ja hitaasti herkuttelun välimaastossa, kun taas Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan sijoittuvan fantasiakirjasarjan ensimmäinen opus Noitasiskokset oli kirja, jota teki mieli lukea vain pikkuisen kerrallaan ja herkutella hitaasti. Sitä tulikin varmaan luettua kuukausi aina iltaisin pari sivua ennen nukahtamista. Kummankin sarjan huumori puree minuun, vaikka noidat ja velhot eivät ole suosikkihahmojani kristillisen ajattelumaailmani takia. Otan kirjat viihteenä.

Myös pari Anne Tylerin kirjaa odottaa hyllyssä. Äitini on pari kirjaa kirjakerhosta joskus tilannut ja olen häneltä niitä lainannut ja lukenut. Kaunokirjallisuutta, mielenkiintoisia tarinoita, ihmisuhdekiemuroita ja draamaa. Muutamia lukemiani ovat mm. Elämän tikapuilla sekä Pyhimys sattuman oikusta.

Sain pojat nukahtamaan päiväunille 2 h maratonulkoilun päälle. Itteäkin ramasee mukavasti, vaikka pääsykoekirja tuolta huutelee. Melkein sata sivua luettuna, ihan kivasti. Lisäksi löysin maanantaina lainaamistani Moda-lehdistä pari potentiaalista äitienpäivälahjamallia. Vielä kun löytyisi sopivat langat varastosta niin olisi ihan nappi homma! Lähtispä penkomaan... :) Jos sais vaikka alulle asti tänään.

6 kommenttia:

Bilkis kirjoitti...

Potterista; mulla on taikuusfantasioihin sama kanta kuin katolisella kirkolla, ne ovat tärkeä osa lapsen maailmaa ja kehitystä. Kaikki me olemme kait haaveilleet lentämisestä, näkymättömänä seinien läpi kulkemisesta, eläinten kielten ymmärtämisestä jne...

Monna kirjoitti...

Sillä minä näihin Pottereihin ajattelin tutustua, kun monissa kristillisissä piireissä niitä on kauhisteltu. Pääsen muodostamaan oman käsitykseni :) Mielestäni nuo mainitsemasi elementit ovat viattomia ja tosiaan kaikkien lapsuuteen kuuluvia haaveita/ajatusleikkejä. Kuitenkin kirjassa tapahtuva Harryn vanhempien kuolema ja pahan velhon "ei-elävä-eikä-kuollut" -hahmo aiheuttavat kylmiä väristyksiä (huomaa etten ole ihan perillä hahmoista kun en muista sen velhon nimeä). Toisaalta myös saduissa on pelottavia elementtejä, joita on herkkämieliselle lapselle vaikea selittää (Miksi susi syö isoäidin? Miksi noita haluaa syödä lapsia? ... )

Tästä vois kirjoittaa vaikka kuinka kun saisi ensin ajatuksensa selkeään järjestykseen :)

famu kirjoitti...

Kiitos Monna onnitteluista.Lämmitti kovasti mieltäni. - Olen yrittänyt joskus päästä sisään Potterien maailmaan,mutta ei ole onnistunut.Elokuvaakaan en jaksanut katsoa telkkarista loppuun asti.Olenkohan liian tosikkoluonne?Tai sitten liian vanha niitä mielikuvituksllisia tarinoita lukemaan.tai sitten vaan on niin,että "oma vastaanotin" on aivan toisella kanavalla.-Ääneen luemme edelleen iltaisin yhdessä valitsemiamme kirjoja.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, saanko suositella ihanaa vanhaa lastenkirjaa, löytyy kirjastosta: Marjatta Kurenniemi: Oli ennen Onnimanni. Ihana luettava kaiken ikäisille ja tukee turvallisella tavalla lasten mielikuvitusta. Olen lukenut pojalleni ja monelle mullekin lapselle sekä miehelleni, kaikki ovat tykänneet.t. Ruiskaunokki

Monna kirjoitti...

Kiitos vinkistä Ruiskaunokki! Toki saa jättää suosituksia, jatkossakin :) Alkaakin olla nuo Jokiset ja Marklundit kahlattu läpi ja uutta dekkaristia pitäisi etsiä. Ehdotuksia?

Monna kirjoitti...

Famulle piti kommentoida, että eihän kaikki uppoa kaikille :) Makuasioita. Mä tykkään että fantasiakirjoissa on huumoria ja muutenkin kirjoissa vauhtia. Jos alkaa olla pitkiä maisema- ja/tai tunnelmakuvauksia niin mulla katoaa keskittyminen muualle ja/tai alan pilkkiä. Elämänkertoja tykkäsin lukea, mutta viime aikoina kirjani ovat olleet pakopaikka arjesta, joten en ole tahtonut lukea tosijuttuja. Tuo on kiva tapa, että luette yhdessä ääneen :)