Aina ei onnistu, ei edes joka kerta

Otsikko viittaa tämän päiväiseen yritykseeni ostaa Fabelia tai jotain muuta ohutta sukkalankaa hoitotädin lahjaan Jyväskylän lankakaupoista: ei ollut auki Poppeli, ei Silkkivilla eikä Titityy! Tyhmänä lähdin vielä liikenteeseen ilman sukkia, joten pikkuvarpaassa on rakko lenkkeilystä. Pikkulinnasta lopulta ostin kerän Austerman Stepiä Aloe Vera käsittelyllä ja kaivoin omasta jemmasta 2 kerää sinivoittoista Fabelia.

Vähän harmitti, kun olin ajatellut nappaavani nopeasti langat Poppelista. No, pääasia, että lahja tuli kasaan. Pojat olivat tänään viimeistä päivää perhepäivähoitajalla, joka jäi nyt kesälomalle ja lokakuulla jää eläkkeelle. Edessä päiväkoteilua syyskuuhun asti, jolloin uusi perhepäivähoitaja aloittaa. Haikeissa tunnelmissa lähdettiin tänään, hyvän hoitajan menetimme, mutta kyllä 30 vuotta perhepäivähoitajana on kunnioitettava työura ja eläke taatusti ansaittu.

Lankojen lisäksi tein pakettiin Kellokukka-huivin. Halusin tehdä huivin keväällä ostamastani teetee alpakasta ja mielestäni tuo malli passasi mainiosti siniselle langalle. Malli oli kiva myös siksi, että se on pitsiä, muttei turhan juhlavaa tai liian reikäistä tms. ja kuviot ovat selkeät ja isot.

Kellokukka
Lanka: Teetee alpakka
Kulutus: 105 g
Puikot: 4 mm
Koko: 117,5 cm x 67 cm
Muuta: Tein vain 6,5 mallikertaa ohjeen 7,5 sijaan ajanpuutteen vuoksi. Myös viimeisistä aina-oikein-kerroksista jätin yhden pois. Tosi kiva malli, näitäkin lisää.

1.7. klo 23.15 katkaisin langan ja vielä pingotin huivin. 00:30 pääsin nukkumaan ja 5:20 soi kello. Vähän on ollut tahmeaa tänään :) Lankakauppaepisodin takia kiidin tankkaamaan ja tankilla on muutama muukin. Sen jälkeen ajelin kotiin irrottamaan huivin pingotuksesta, otin pari kuvaa ja vartin myöhässä hain pojat. Hengissä selvittiin tästäkin päivästä.

Oliko mulla muuta? Elmerin labroissa ei ollut mitään, mutta saimme lähetteen lastenpolille ja aikakin sinne tuli. Mietimme vain, mennäkö vai ei, kun masu on taas ollut ok. Ja mies, kenen puolesta pyysin esirukousta, on kuntoutunut siinä määrin, että pääsee viikonlopuiksi kotilomille sairaalasta. Muistetaan häntä ja hänen perhettään edelleen.