

Pojat innostuivat rakentelemaan eläimiä minun syödessä aamupalaa ja kavalkadi pitää sisällään oravia, matoja, lintuja ja kilpikonnia, en taida kaikkia enää edes muistaa. Piilotehtävänä kuvasta voi bongata muistikirjani, kerän fabelia ja sormikaspuikkojen "kuoren" :)
Meidät oli kutsuttu 4 v synttäreille (kivaa oli, kiitokset vielä emännälle!), joiden jälkeen kipitimme kotiin pakkaamaan poikien vaatteita. Mummo nimittäin haki pojat viikonlopun viettoon, palauttaa huomenna. Sain siten viettää melkein vuorokauden itsekseni, kun isäntä oli turnauksessa Jämsässä puuhamiehenä ja iltaa viettämässä (todistettavasti ollut paikalla ;) ). Tai olihan mulla Tomu seurana. Tuli katsottua 3 leffaa (Star Wars episodi III Sithin kosto ja Nousukausi eilen, FC Venus tänään), neulottua ja herkuteltua. Ja nukuttua. Levotonta unta kyllä oli, heräilin vähän väliä vaikka ei ollut häiriötekijöitä. On ollut mukavaa ja rentouttavaa olla ihan vaan itelleen.
Tässä vähän kuvia Kiri-huivista, joka alkaa olla ihan kivan kokoinen. Tuli kyllä vähän dementinen olo, kun lähdin kaivamaan uutta kerää etsien yhtä löytäen KOLME! Mielestäni tässä on jo 3 ja luulin keriä olevan 4 kaikkiaan... ystävän kanssa vitsailtiinkin, että tästähän tulee hänelle päiväpeitto :) On menossa ystävälle synttärilahjaksi, voidaan arpoa onko tämän vuoden vai ensi vuoden, kun huhtikuussa on... *noloa*, sarjassamme hitaasti mutta varmasti. Väri on oikeampi ylemmässä, väri on oikein tumma sammalen vihreä. Sen siitä saa kun pimeässä kuvaa, värit on mitä sattuu.


Huomenna alkaa koulunpuitteissa ensiapukurssi, venyy maanantait 17.30 asti koulussa. Onneksi ei ole monen viikon kurssi eikä pitäisi osua montaa 8.15-17.30 päivää. Eikä pitäisi narista kun ke,to ja pe ei ole tunteja. Saa tehdä kotona sekä koulu- että kotihommia. Tulee kyllä lähinnä sinkoiltua hommasta toiseen eikä mitään tule tehtyä kunnolla loppuun asti. Eiköhän nuo rutiinitkin löydy kun pääsee jyvälle rytmeistä ja asioiden tärkeysjärjestyksestä. Ensimmäisen tehtävän palautus olisi pe.
Syksyn tullen on ruvennut herkkuhammasta juilimaan. Yritän vastustaa kiusauksia, ettei viime syksyinen painonpudotusurakka valuisi viemäriin. Hyvin on paino pysynyt siinä, mihin se jumahti lopuksi. En aio aktiivisesti pudottaa painoa nyt, mutta en tahdo sen myöskään nousevan. Isäntä lahjoitti mulle askelmittarin, pitäisi ottaa käyttöön ihan mielenkiinnosta.
Rattoisaa syksynjatkoa ja palaillaan :) Osallistukaa PIF:iin!
2 kommenttia:
Hih, mulla yleensä käy niin, että pengon toiveikkaana lankalaatikkoa: "jos täällä kuitenkin olisi vielä yksi kerä..." Yleensä ei ole ja lanka loppuu kesken. :D
hienoja rakennelmia oli legoista tehty! sny
Lähetä kommentti