Kuulumisia

Aloitetaan vaikka Jalmarin kuulumisista. Vietimme kaikkiaan 3 viikkoa Tampereella arkipäivät. Ensimmäisellä viikolla Jalmaria kuvattiin ja kainalosta poistettiin imusolmukkeet. Kuten marraskuulla totesin, päästä varpaisiin tehdyssä magneettikuvassa poika oli puhdas. Samoin ovat olleet luuydinnäytteet ja poistetut imusolmukkeet. Ensimmäisellä viikolla leikattiin ja toivuttiin leikkauksesta. Kaksi seuraavaa viikkoa Jalmarille annettiin suonensisäisesti interferonia, jonka tarkoitus on herättää elimistön omaa puolustusjärjestelmää toimimaan aktiivisemmin ja tuhoamaan mahdolliset muualle elimistöön kulkeutuneet melanoomasolut. Seuraavat kaksi viikkoa saimme olla kotona ja kulkea Jyväskylässä ottamassa hoidot. Neljän viikon suonensisäisen hoidon jälkeen siirryttiin pistoshoitoon. Pistoksia annetaan kolme viikossa ja hoidon kesto on 48 viikkoa, eli 44 vielä jäljellä. Pistoskynä on samanlainen kuin insuliinikynä ja olemme mieheni kanssa molemmat opetelleet pistämään. Pistokset ovat sujuneet hyvin.

Vaikka interferoni ei ole solumyrkky, on se tuhti lääke. Jalmarille se on nostanut korkean kuumeen ja aiheuttanut päänsärkyä ja huimausta. Oireet ovat vähentyneet, kun pistosmäärä on pienempi kuin suoneen annettu, ja elimistö alkaa tottua lääkkeeseen. Lisäksi lääke väsyttää, iltaisin Jalmari saattaa sammahtaa sohvalle, ellei laiteta aikaisin nukkumaan.

Jalmari oli 5 viikkoa pois koulusta ja sai opetusta sekä TAYSin opettajalta että omalta opettajalta Jyväskylä-viikoilla. Suonen sisäisen hoidon loputtua Jalmari on palannut kouluun ja pystynyt olemaan siellä ihan hyvin. Päivät ovat pitkiä, kun vanhemmat ovat töissä, mutta on nauttinut olostaan kavereiden kanssa. Huomaa hänkin, että elämä jatkuu ja on muutakin elämää kuin sairaus ja kontrollit.

Tästä kaikesta huolimatta voin onnellisena todeta, että sain opinnäytteeni kasaan, se on palautettu, esitetty ja kypsyysnäytteen kävin tekemässä perjantaina, joten taidan sittenkin valmistua jouluksi! Jalmari sanoi mulle ensimmäisellä TAYS viikolla, että tässähän sulla äiti olisi hyvää aikaa tehdä sitä opinnäytettä. Sanoin, ettei tässä tilanteessa äitillä oikein tahdo keskittyminen riittää, mutta Jalmari totesi siihen, että pitäisi vaan ottaa ja tehdä, niin se olisi joskus valmis :) Niinpä äiti tarttui toimeen. Tein opinnäytteeni Petäjäveden päivähoitohenkilöstön varhaiskasvatussuunnitelmaosaamisen kehittämisestä toimintakaudella 2009-2010 ja oli hienoa päästä esittämään opinnäyte kunnan varhaiskasvatushenkilöstön kokouksessa. Meni tutkimustulokset esimiesten tietoon ja toivottavasti ovat koulutussuunnittelussa avuksi.

Päivä kerrallaan eteenpäin.