sunnuntaina, tammikuuta 09, 2011

Lepää rauhassa, rakas Tomu


Saanko lähteä nyt?

Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville

ja loputtoman pitkille öille?


Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,

esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää?


Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua

kohti lämmintä ja elävää valoa.

Tahdon lähteä. Tahdon todella.

On vaikeaa jäädä.


Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni vielä yhden päivän.

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia

ja minä kokea suuren suurta rakkautta.


Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,

sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana,

lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;

Henkeni tulee sinua seuraamaan,

minne maailmassa matkasi johtaakaan.


Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,

siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat,

jotka toiveeni ois,

koska välität minusta tuhannen verran,

annat minun nukkua jo tänään pois.


*** *** *** *** *** *** *** ***


Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,

saan kulkea rajalla ajattomuuden.

Olen kimallus tähtien, pilven lento,

kasteisen aamun pisara hento.


En ole poissa, vaan luoksesi saavun,

mukana jokaisen nousevan aamun,

ja jokaisen tumman illan myötä toivotan sinulle hyvää yötä.


En ole ikiunessa, en ole poissa,

olen tuhat tuulta puistikoissa,

olen valon välke aallokossa.

Olen timantti hankien loistossa.


En ole jättänyt teitä, en ole vaiti,

olen lintujen laulu taivaalla,

olen kuiskaus viljapellolla,

olen henkäys rakkaani poskella.


On elämä meri ja suuret sen aavat,

toisistaan tukea ystävät saavat...


En ole ikiunessa, en ole poissa,

kuljen mukanasi karikoissa.


Eino Leino


Tomu matkasi tänään sateenkaarisillalle.

Kiitos rakas Tomu tästä 8 vuoden yhteisestä matkasta. Elämäni koira.

12 kommenttia:

seijap kirjoitti...

<3

MinskuH kirjoitti...

Voimia! Onneksi on muistoista ei tarvitse ikinä luopua.

Marika kirjoitti...

Upea runo ! Otan osaa suruunne.

paivis kirjoitti...

Tomu on kokenut kanssasi paljon rakkautta. Todella ihanan näköinen nappisilmä. Voimia.

Ziina kirjoitti...

Otan osaa. Meidän Musti-corgimme oli saman ikäinen kun jouduimme lopettamaan hänet pahan epilepsian takia. Vieläkin kaipaan parasta koiraa minkä olen ikinä tuntenut vaikka Mustin poismenosta on jo kuusi vuotta.

Monna kirjoitti...

Värssyt löysin täältä: http://www.gonnabee.net/muistoissani.htm

Kiitos voimista ja osanotoista. Tulin juuri kotiin lasten päiväkotiinvientireissulta ja itku tuli, kun ei Tomu ollutkaan vastassa. Talo on niin hiljainen ja tyhjä. Rakas perheenjäsen on poissa.

Mutta samalla sisimmässä on rauha siitä, että tämä oli Tomulle paras ratkaisu. Ei olisi ollut mielekästä elämää elää ruokarajoitusten ja liikuntarajoitusten kanssa. Varsinkaan Tomulle, joka on tottunut syömään kaikkea ja saanut olla joka menossa mukana. Nyt Tomu saa mellastaa koirakavereiden kanssa ilman kipuja ja pahoinvointia ja syödä mitä lystää :) Siellä on varmaan kasoittain tonnikalaa ja siankorvia.

sade kirjoitti...

Kyyneleet silmissä. voimia teille oikein paljon rakkaan perheenjäsenen pois menoon.
tiedän niin tuon tunteen, muistan sen kuin eilisen. vuosi sitten aku lähti, kymmenen vuotias risupartamme. ihanat ja kauniit muistot jäivät.
just tänä aamuna peikko- poika sanoi että mä ikävöin joka päivä Akua. Vastasin: niin minäkin.

Marjut kirjoitti...

Minulle nousi myös kyyneleet silmiin runoa lukiessa. Vaikka kuinka tietää, että omasta rakkaasta lemmikistä on mahdollisesti joskus luovuttava, se ei tee asiasta yhtään helpompaa. Voimia teille.

Päivikki kirjoitti...

Kyyneleet silmissä luin kaunista runoa. Rakkaita ovat nelijalkaiset ystävämme.
Voimia ja jaksamista!

Kangaskasa kirjoitti...

Suureen suruunne osaa ottaen!! Pieni Tomu oli rakkauden lahja, jonka muistatte aina.

Sari kirjoitti...

Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan, antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon, ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan,
sinä saat pitää ikuisesti.

(Danielle Steelin kirjasta Lahja)

viuhti kirjoitti...

Voimia :'(