torstaina, lokakuuta 15, 2009

Haaste: Oma suhde ilmastonmuutokseen

Silly Licks -blogissa oli haaste, johon oli pakko tarttua. Terhin postaus on osa Blog Action Dayn kamppanjaa, mutta itse en ajatellut rekisteröityä sinne. Kirjoitetaan kuitenkin aiheesta, joka on lähellä sydäntäni.

En osaa sanoa sitä, onko vöyhkääminen ilmastonmuutoksesta hyvä vai huono asia. Käsittääkseni maapallolla ovat risteilleet lämpimämmät ja kylmemmät kaudet iän päivän, joten siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Olen kuitenkin huolestunut siitä, mitä maapallosta tulee jäämään jäljelle tuleville sukupolvillemme? Tuntuu, että vähän ollaan heräämässä siihen, ettei luonnonvaroja voida ammentaa miten sattuu "koska me vain voimme". Asiat ovat meillä erityisen pinnalla lasten lainattua kirjastosta Olipa kerran planeetta maa -nimisen DVD-boksin.

En muista, miten meillä on kotona opetettu näitä asioita, mutta koen kasvaneeni vihreisiin arvoihin: sammutetaan valot ja laitteet kun lähdetään pois huoneesta/kotoa, vettä ei saa tuhlata, pestään vain täysiä koneellisia tiskiä ja pyykkiä, vaatteita laitetaan kiertoon... Osa näistä toimii ihan itsestään, osa ei. Esim. keittiössä ja vessassa palaa joku valo melkein yötä päivää, yöllä pimeyden takia (lapsia pelottaa ja vessa on helpompi löytää kun siellä palaa valo), päivällä se vain jää. Kestovaippoja käytimme molemmilla pojilla pääosin, öisin kertakäyttöisiä. Kuukautiskuppi minulla lojuu hyllyllä (arvontavoitti), en ole uskaltautunut kokeilemaan sitä. Sen sijaan siteet olen vaihtanut kompostoituviin Vuokkosista. Jätteiden lajittelu pitäisi olla parempaa. Se oli niin helppoa kaupungissa asuessa, kun taloyhtiön roskakatos oli ihan vieressä ja siellä kaikki. Omakotitalossa pitäisi olla jossain iso tila, mihin kerätä lasipurkit ja metallipurkit, mistä roudata ne isompina satseina kauemmas kierrätyspisteeseen. Biojäte tulee lajiteltua, meillä on muutaman naapurin kanssa yhteinen astia. Pyykinpesuainetta koitan ostaa mahdollisimman luontoystävällistä ja zeoliititonta. Kuivausrumpu lienee ekologisesti huono ratkaisu (vaatteiden kuluminen?, sähkösyöppö), mutta mielenterveydelleni se on ollut tärkeä, joten siitä en luovu. Suosin kimppakyytejä koulu- ja työmatkoilla, mutta aina ne eivät onnistu. Tuntuu sekin hölmöltä, kun Petäjävedeltä kulkee monia samassa koulussa ja sitten ajetaan peräkanaa kaikki omilla autoilla. Hyi meitä.

Omille pojilleni haluaisin opettaa näitä samoja arvoja. Luontoa pitää säästää ja kunnioittaa. Sitä mitä itsellä on, pitää osata arvostaa, vaikka esim. ruoka ei aina olisikaan herkkuruokaa. Moni ajattelee, ettei yhden tekemisillä ole merkitystä, mutta yksi voi olla esimerkkinä muille ja saada aikaan muutosta ympärillään. Yksikin on merkityksellinen.

Ottakaapa muutkin Terhin haaste vastaan!

7 kommenttia:

aura kirjoitti...

Kuukupista kommentoisin, että suosittelen sen käyttöä ehdottomasti. Alussa sen käyttö oli vähän hankalaa, mutta kun sen oppi, muuttui elämä huomattavasti miellyttävämmäksi.

Anonyymi kirjoitti...

Harvalla ihmisellä on niin paljon valtaa että voi vaikuttaa suurien massojen käyttäytymiseen. Niinpä ainoa vaihtoehto on vaikuttaa omaan käytökseen.

kerttu kirjoitti...

Mäkin olen välillä miettinyt oikein listata asioita, mitä oikeasti arjessa toteutuu (siis energian ja luonnon säästämisen kannalta) ja missä voisi tehdä pienen skarppauksen. Ei ole järkeä siinäkään, että ihminen uupuu energian tuhlaus-syntitaakan alla- emme voi hallita kaikkea ja olla täydellisiä. On kiva, että ihmiset voivat vaihdella vinkkejä toisilleen miten toimia järkevämmin ja säästää luontoa,- mutta ei kannata harhautua luulemaan, etteikö jokaisella olisi niitä omia sokeita pisteitään. Toinen kierrättää tarkasti kaikki roskat mutta lentää etelään kolme kertaa vuodessa. Toisella on kuivausrumpu kotona käytössä mutta lomat vietetään mökillä kompostin ja ulkohuussin kanssa puuhaillen:)Siis esimerkkinä you know.

Anonyymi kirjoitti...

ja toisaalta: miksi energia pitää keinotekoisesti säästää. Energian hinta kun on tarpeeksi korkea niin ihmiset rupeavat sitä säästämään omasta halustaan. Toisaalta jos joku haluu polttaa valoja talossaan läpi vuoden niin mitä se muille kuuluu kunhan on valmis sitten maksamaan myös energialaskun. Ei kaikeea tarvi holhota. Tympii tommonen.

Suffeli kuvailee kirjoitti...

KIITOS KUN KÄVIT KYLÄSSÄ SIVUILLANI! OIKEIN IHANAA VIIKONLOPPUA ;)

Minna kirjoitti...

Samaa olen miettinyt minäkin jo vuosia ja potenut eriasteista surua maapallon tilasta ja ihmisten käyttäytymisestä. Olen tehnyt omat ratkaisuni; asun kerrostalossa, ostan vihreätä sähköä, kierrätän, ostan käytettyä ja vältän turhan kaman keräämistä, muovipakkauksia yms. Autoilu on pahin ympäristösyntini, mutta siitä en lähde tinkimään. Olen ajatellut, että teen rauhan itseni kanssa, enempää en voi. Mielestäni on tärkeätä huomata, ettei tarvitse hankkia kaikkea (ostoskuri rauhoittaa)ja miettiä, mitä muuta on kuin kuluttaja? Jos sen roolin ottaa pois, mitä jää?

Miia-Rebekka kirjoitti...

Meillä on pannuhuoneessa isot astiat muoville, lasille ja metallille. Kun astiat täyttyy, ne heivataan auton perälle ja kiikutetaan keräyspisteeseen.

Kauan mekin painiskeltiin sen asian kanssa, että missä noita jätteitä oikein säilyttää, kunnes keksin, että pannuhuoneessa on tilaa eikä ne siellä ketään häiritse.